Kun sosiaalisessa mediassa julkaistaan mikä tahansa kasvissyöntiä kannattava postaus, kommenttikenttä täyttyy pian mitä idioottimaisimmista aivopieruista. Ehkä niiden tarkoitus on vain provosoida, mutta välillä mietin, ovatko kommentoijat vain todella yksinkertaisia ihmisiä. Tässä postauksessa on vastauksia yleisimpiin kasvissyöntiä vastustaviin väitteisiin.
 |
| Lähettäisitkö koirasi teurastamolle? |
1. Meillä Suomessa eläimiä kohdellaan hyvin.
Ei välttämättä kohdella, johan sen jo äskettäinen porsaiden kastraatiokohukin osoitti. Edelleenkin useimmat siat ja broilerit elävät koko lyhyen elämänsä virikkeettömissä sisätiloissa. (Nykyisin on olemassa laidunbroilereitakin, ohoh!)
Olen itse tiennyt esimerkiksi broilerinkasvatuksen ongelmista viimeiset 30 vuotta, joten tuntuu väsyttävältä toistaa samaa litaniaa, mutta tässä vielä: linnut on jalostettu kasvamaan liian nopeasti, joten niiden jalat eivät kestä eläimen omaa painoa. Ne elävät elämänsä kivuliaina ja stressaantuneina tuhansien linujen tehdashalleissa.
Siat puolestaan kasvavat betonikarsinoissa, joissa niillä saattaa olla virikkeenä ketjunpätkä mutta ei todellista mahdollisuutta lajityypilliseen käytökseen. Vertaa vaikka sian elämää Tuulispään tai Saparomäen kaltaisessa turvakodissa tuotantosian elämään!
Totta kai on myös tiloja, joissa välitetään eläinten hyvinvoinnista. Useimmat näistä paikoista on nautatiloja.
2. Parempi syödä kotimaista lihaa kuin ulkomailta tuotua soijaa.
Mututuntumalla ehkä voisi kuvitella näin olevan, mutta tutkitusti esimerkiksi soijan hiilijalanjälki on huomattavasti pienempi kuin suomalaisen lihan. Eurooppalainen, laivassa isoina lasteina kulkeva soija on varsin ekologinen valinta.
3. Kasvissyöjät eivät saa tarpeeksi (laadukasta) proteiinia. / Kasvisruoasta jää nälkä.
Saavat kyllä. Varsinkin eri proteiininlähteitä yhdistelemällä protskua saa hyvin, eikä se häviä lihalle. Joskus sitä saattaa joutua syömään hieman enemmän kuin jos vain läiskäisisi lautaselle sen 100 grammaa broileria. Kannattaa perehtyä asiaan ja etsiä hyviä vegereseptejä!
4. Vihervassareiden mielestä kaikki tuotantoeläimet pitäisi vapauttaa luontoon. Eivät ne siellä selviydy!
Älkää nyt turhaan laittako tällaisia typeryyksiä vassareiden suuhun. Ei kukaan ole ehdottamassa, että miljoonat eläimet päästettäisiin metsään pärjäämään omineen. Sen sijaan toiveena olisi, että uusia tuotantoeläimiä ei tarvitsisi tuottaa maailmaan kärsimään ja kuolemaan turhan takia.
5. Sitten maailmassa ei olisi enää sikoja ja lehmiä.
Luultavasti joitakin tuotantoeläimiä eläisi kotieläinpihoilla, turvakodeissa tai lemmikkeinä, joten täydellisestä sukupuutosta on ehkä turha murehtia. Tuotantoeläimen elämä ei kuitenkaan ole elämisen arvoista, joten miksi sen pitäisi olla elossa vain ihmisen ruoaksi päätyäkseen? Harva näkee tuotantoeläimiä nytkään missään, eivätkä ne varsinaisesti luonnon monimuotoisuuttakaan eläintehtaissa lisää.
6. Kasvisruokaa pitää maustaa huomattavasti, että se maistuisi miltään.
Mahdollisesti jonkin verran pitää, mutta ei kovin moni söisi myöskään maustamatonta broileria.
7. Mitä väliä on jollain tyhmällä kanalla?
Kanat ovat oppivaisia eläimiä, joilla on oma persoonansa. Ne ovat eläviä olentoja, jotka tuntevat kärsimystä. Ei ole oikeastaan väliä, onko eläin söpö, älykäs tai sympaattinen - mikään eläin ei ole ansainnut kipua ja kauhua.
8. Salakuvat ovat lavastettuja. Salakuvaajat tulevat yöllä, ja eläimet stressaantuvat.
You wish! Ehkä se taas helpottaisi lihansyöjän omaatuntoa ajatella näin, mutta kanat eivät sekunnissa menetä sulkiaan, sika ei kehitä maahan asti roikkuvaa kasvainta yössä eikä polviin saakka ulottuva lantakerros muodostu sormia napsauttamalla. Ja poseeraavathan monet tuottajat sanomalehtien kuvissa broilerihalleissaan tai betonisikaloissaan ihan omalla naamallaan - aivan kuin heillä ei olisi mitään hävettävää.
9. Kasvisten viljelyssä kuolee hyönteisiä.
Ja se on harmillista! On jännä, miten ihminen, joka ei tunne empatiaa esimerkiksi sikaa kohtaan, viitsii moralisoida kasvissyöjiä. En haluaisi hyönteistenkään kuolevan, mutta toki niiden tietoisuus on eri luokkaa kuin selkärankaisten.
10. Kasvitkin tuntevat kipua.
Kasveilla ei ole aivoja tai keskushermostoa, ja tiedeyhteisö on yksimielinen siitä, että kasvit eivät tunne kipua. Ne reagoivat kuitenkin esimerkiksi kuivuuteen, ötököihin tai leikkaamiseen. Jos eivät reagoisi, ne eivät olisi elossa.
Ja jotta kasvissyöjä pysyisi elossa, hänen on syötävä kasveja.
11. Luonnossakin kuolee eläimiä. Se on luonnon kiertokulkua.
Luonto on luonto, ja luonto on joskus julma. Meillä ihmisillä on kuitenkin moraali, eikä meidän tarvitse kiduttaa eläimiä, jotta saisimme lautaselle lihanpalan. Useimmat eläimet tappavat syödäkseen, mutta ihmiset tappavat myös turhaan. Luin kerran, että Briteissä heitetään joka päivä roskiin 30 000 pakastekanaa!
12. Autettaisiin mieluummin ihmisiä!
Eläinten ja ihmisten auttaminen eivät sulje toisiaan pois. Jokaisen on syötävä, joten samalla energialla kuin söisi lihaa, voi syödä kasviksia. Olen myös aika varma, että huutelijat huutelevat ja tekijät tekevät - kommentoija on tuskin itse tehnyt mitään auttaakseen ihmisiä. Jotenkin kummasti ne vihervassarit taas ovat sekä eläinten että ihmisten oikeuksien puolella. Ehkä se on sitä empatiakykyä.
***
On myös joitakin järkeviä syitä syödä lihaa. Tunnen itsekin ihmisen, joka on allerginen kaikille mahdollisille kasviproteiinin lähteille. En sitten tiedä, mitä hän söisi, jos utopia toteutuisi ja lihantuotanto loppuisi.
Sanottakoon vielä, että en ole täydellinen ihminen enkä ole täysi vegaani, vaikka pitäisi ja kannattaisi olla. Se ei silti muuta lihansyöntiä puolustavien ihmisten kommentointia sen järkevämmäksi.
Hei Ranja!
VastaaPoistaTämä taitaa olla aihe, josta tulemme olemaan ikuisesti melko eri linjoilla. Tästä huolimatta haluan tarttua pariin esiin nostamaasi juttuun.
Ensinnäkin tuotantoeläinten elinolojen vertaaminen niin sanottuihin eläinten turvakoteihin tökkäsi hiukan silmään. Eläintuottaja yrittää tienata elantonsa eläintenpidolla ja tämä tapahtuu usein taloudellisessa niukkuudessa. Ns. turvakodeissa ynnä muissa eläimiä puolestaan pidetään lahjoitusvaroin . Jälkimmäisessä tapauksessa ei myöskään ole varsinaista tuottavuuden vaatimusta. Nähdäkseni näin erityyppisistä lähtökohdista suora vertailu on aika epäreilua.
Tätä voisi verrata siihen, että joku perustaisi yhdistyksen luodakseen koira- tai kissaparatiisin. Sitten, kun koirille ja kissoille olisi aidattu valtavat alat virikkeellistä unelmaympäristöä – niillä yhdistyksen varoilla – voisikin alkaa huudella, että onpa kamalaa, kun jotkut kehtaavat pitää eläimiä jossakin kerrostalo- ja rivitaloasunnoissa! Ja onpa paheksuttavaa, että joku meinasi lopettaa raihnaisen koiransa tai kissansa, vaikka se voi elää vielä ihan hyvää elämää näiden 10 000 euron hoitojen jälkeen, jotka me tässä keräysvaroilla toteutimme.
Vertailuissa on tosiaankin ikävä sivumaku, jos yksityishenkilö yrittää sinnitellä eläinten kanssa omilla rahoillaan ja jokin muu taho taas touhuaa keräysvarojen kanssa.
Myös sellainen asia olisi miettimisen arvoinen, että kuinka tarkkaan eläinten hyvinvointi ns. turvakodeissa ynnä muissa on todella tiedossa? Kun nostetaan tällainen eläintenpito tuotantoeläinten pitämisen yläpuolelle, paljonko tehdään arvioita yksittäisten seikkojen ja tahojen oman viestinnän perusteella – ja paljonko itseltäkään löytyy asiantuntemusta eri eläinlajien hyvinvoinnin arviointiin? Ei se päde ainoastaan lihataloihin, ettei kaikki ole aina niin, kuin viestinnässä ja mainonnassa annetaan ymmärtää.
Toinen asia, johon kiinnitin huomiota, on tapa, jolla käsittelit luonnon kiertokulkua argumenttina. Kun lihansyönti tyrmätään sillä argumentilla, että ihmisellä on moraali, tämä lausahdus kaiketi pitää sisällään ajatuksen siitä, että eläinten tappaminen ylipäätään on väärin mutta vain ihmisen moraalisena olentona voi olettaa tunnistavan tämän vääryyden. Mutta miksi olisi kategorisesti väärin, että elollinen olento hyödyntää sille soveltuvaa ravintoa? Jos voisimme jollakin taialla saada liharavintoa syövät eläimet miettimään moraalisia kysymyksiä, todellako alkaisimme luennoida niille lihansyönnin vääryydestä ja koettaisimme saada ne luopumaan siitä?
Lihansyönnin yksityiskohdissa on varmasti meidän molempien mielestä paljonkin pielessä. Esimerkiksi syötävissä lihamäärissä ja mainitsemassasi hävikissä, jotka eivät asioina tietenkään ole edes järin luonnollisia. Yhtä kaikki luonnon kiertokulku perustuu suurelta osin juuri siihen, että on saaliseläimiä ja petoeläimiä ja että osa eläimistä tulee muiden syömäksi. Tässä ei ole mitään, minkä ihminen olisi pahuuksissaan keksinyt.
Jos kuitenkin halutaan nostaa ihminen erilleen luonnon kiertokulusta noilta osin, se on siksikin hämmentävää, että usein samat tahot, jotka korostavat ihmisen moraalista erityisluonnetta lihansyöntikysymyksessä, muissa asioissa torjuvat ihmisten erityisaseman ja jopa kutsuvat heitä eläimiksi eläinten joukossa. En toki tiedä, päteekö tämä havainto juuri sinuun.
”Pikkiriikkisistä” erimielisyyksistä huolimatta on tosi mukavaa, että pidät edelleen blogia, vaikka et Lilyssä. Myös se on aina plussaa, kun ihmiset viitsivät kirjoittaa painavista asia-aiheista.
Hei! Mahtavaa, että olet täällä blogin uudessakin osoitteessa! On kiva saada mietittyjä kommentteja. Huomasin, että Lilyynkin olisi taas tulossa kommentointimahdollisuus hävyttömän pitkän ajan jälkeen – ehkä pääsen jättämään taas merkin käynnistäni sitten.
PoistaVertailen turvakoteja ja tuotantotiloja tosiaan siksi, että turvakodeissa voi nähdä omin silmin, miten eläin käyttäytyy lajityypillisesti. Esimerkiksi sialla on mahdollisuus tehdä pehkuista pesä, kylpeä mudassa ja tonkia kärsällään. Jos eläintuotantoa ei voi toteuttaa eettisesti, sitä ei mielestäni pitäisi toteuttaa lainkaan. Minimirahankäytön/maksimituoton suurin kärsijä on eläin – ihmisellä on aina mahdollisuus vaihtaa alaa, jos elinkeino on liian niukka.
Totta on, että kaikkien turvakotien tai eläinsuojelupaikkojen toiminta ei välttämättä ole asianmukaista. On hyvä, jos näihin puututaan. Ne paikat, joita seuraan, vaikuttavat vastuullisilta toimijoilta, ja esimerkiksi Saparomäen perustaja on valmistunut eläinhoitajaksi ja opiskellut ympäristönsuojelutieteitä. Asiantuntemusta siis on.
Itse pidän myös tappamista itsessään vääränä, mutta periaatteessa ymmärtäisin sitä, jos eläin pystyisi elämään hyvän elämän ja kokisi nopean kuoleman. Koska näin harvoin on, ihmisellä on mielestäni moraalinen velvollisuus olla aiheuttamatta kärsimystä. Ei ole mikään pakko toteuttaa vahvemman oikeutta, vaikka luonnossa pöllö hiiren saalistaisikin.
Tai siis: jos tiedän tehotuotannon ongelmista, miksi tukisin sitä, kun vaihtoehtokin on?