Kolme hyvinvointia parantavaa asiaa, jotka olen saanut todella toimimaan teoreettisen "pitäisi tehdä näin" -ajattelun sijaan:
1. Tee taukojumppa
Meillä on työpaikan tietokoneissa ohjelmoituna Break Pro -taukojumppaohjelma, joka lävähtää näytölle säännöllisin väliajoin. Aiemmin pidin rasittavana sitä, että kesken työmoodin näytölle pomppaa jotain ihan ylimääräistä, ja hermostuneena ruksin ohjelmaa kiinni yläreunan raksista. Aargh, klik klik klik... ja tunnin päästä Break Pro muistutti olemassaolostaan – taas!
Yhden kerran näin kuitenkin työkaverini tekevän ohjelman kanssa taukojumppaa ja pyysin saada liittyä seuraan. Työkaveri sanoi tekevänsä jumpan aina. Aloin sen jälkeen kiinnittää huomiota taukojen pitämiseen ja voimistelemaan aina, kun läppäri siitä muistutti.
Jos olo tuntuu kiireiseltä ja siltä, että nyt en kyllä ehdi, on erityisen tärkeää pysähtyä ja hengähtää. Eikä se taukojumppa kestä välttämättä minuuttia pidempään – se ei hidasta kotiinpääsyä, mutta saa hieman liikkumaan ja tuulettamaan aivoja.
Jos jumppaohjelma tulee älytaululle kesken oppitunnin, saatamme tehdä sen yhdessä opiskelijoiden kanssa. Pieni liikehän tutkitusti parantaa oppimista!
2. Aloita jostain
Joskus loputtoman pitkä tehtävälista saa lamaantumaan, ja sen sijaan, että alkaisi suorittaa hommia, jääkin skrollailemaan puhelinta. Äkkiä huomaa, että aikaa on kulunut, ja koska työn määrä on sama mutta aikaa on vähemmän, olo on vielä ahdistuneempi. Lisäksi turha vitkuttelu on pois paitsi velvollisuuksien hoitamiselta myös niiden jälkeiseltä vapaa-ajalta, kuten vaikkapa hyvän kirjan lukemiselta.
Siispä olen ottanut jostakin asiantuntijavinkistä vaarin ja ruvennut aloittamaan jostain. Se voi olla to do -listan kivoin, helpoin tai nopein homma, mutta se on asioiden viemistä eteenpäin – ja aina parempi kuin jumittua prokrastinoimaan puhelimelle.
Hyvä periaate on myös tehdä juttu pois alta heti, kun voi. Minulle saattaa käydä joskus niin, että katselen päiväkausia esimerkiksi vessan lavuaarin tahraa ja mietin, että olisipa aikaa kunnolla siivota. Todellisuudessa voin ottaa vaikkapa kostutetun vessapaperin palan ja pyyhkäistä lian pois saman tien, ja aikaa meni huimat viisi sekuntia!
3. Vähennä puhelimen käyttöä
Luulen, että kännykän selailu on useimmille nykyihmisille ongelma, ja tiedostettu sellainen. Moni haluaisi vähentää ruutuaikaa. Minäkin skrollaan somea tyhjinä hetkinä, väsyneenä ja silloin, kun välttelen jonkin tylsän asian tekemistä.
On aika herättävää käydä kurkkaamassa oma päivittäinen tai viikoittainen ruutuaika. Minullakin puhelimen ääressä saattoi kulua 21 tuntia viikossa – siis lähes kokonainen vuorokausi! Kaikki aika ei tietenkään ole huonoa aikaa, ja känny mittaa myös asiat, joista en halua luopua: äänikirjojen, musiikin ja podcastien kuuntelut.
En ole todellakaan mikään somepuritaani, ja esimeriksi Facebookissa ja Instagramissa on hyvät puolensa. Mutta kun omat kaverit ja seurattavat on käyty läpi, jää jäljelle ehdotetut postaukset. Mitä oikeasti jää käteen siitä, että katson jonkun tuntemattoman ihmisen ratsastusvideon tai mielipiteen misogyniasta?
Siispä säädin somerajoitukset: 20 minuuttia Facebookia ja 40 minuuttia Instagramia päivässä. Jos jokin kiinnostava juttu jää kesken, ajastinta saa muokattua vaikka pari minuuttia kerrallaan. Rajoitukset vähentävät ruutuaikaa, vaikka lisäänkin niihin usein minuutteja.
Kuuntelemassani Väkevä elämä -podcastissa myös vinkattiin, että puhelimen kuoreen voi kiinnittää tarralappusen, johon on kirjoitettu Miksi? Kun kännyyn on tarttumassa, lappu kysyy, onko siihen nyt ihan oikea syy. Toteutin life hackin maalarinteipillä – toimii!
Huomaan myös, että nyt kun olen lomalla ja energisempi, somen selailu ei edes paljon kiinnosta. Ehkä tässä olisi hyvä hetki tavoitella vähimmäisruutuaikaennätystä.
+ kokeilu ensi vuodelle
Minua harmittaa, että en ehdi ja jaksa lukuvuoden aikana treenata tarpeeksi. Olen aiemmin tehnyt hyvinvointiani parantavan linjauksen työskennellä vain työpaikalla, sillä töiden teko kotona on todella vastenmielistä. Olen kuitenkin miettinyt, voisiko toimia yhtenä tai kahtena päivänä viikossa sellainen, että hoitaa oppitunnit ja käy treenaamassa (jommassakummassa järjestyksessä) ja suunnittelee oppitunnit kotona.
Hyvä puoli olisi se, että tulisi jumpattua, eikä tuntejakaan valmistelisi aivosumussa. Huono puoli olisi se, että kirjat ja läppäri pitäisi raahata aina mukana kotiin, ja silti jotain tarpeellista saattaisi jäädä työpaikalle. Mahdolliset tulostukset ja kopioinnit täytyisi hoitaa aamulla ensimmäisenä ja toivoa, että monistuskone ei hajoa viisi minuuttia ennen tunnin alkua.
Olen sekä toiveikas että skeptinen, mutta esimerkiksi kuukauden kokeilu ei maksa mitään. Sitten tiedän, toimiiko käytäntö minulla.
Mitkä hyvinvointivinkit sinä olet huomannut toimiviksi? Mitä hyvinvointia lisäävää haluaisit elämääsi?
Kommentit
Lähetä kommentti