Madeleine Wickhamin Cocktails for Three alkaa hyvin Sinkkuelämää-henkisesti: on kolme erilaista ystävystä, jotka tapaavat toisiaan drinkeillä. Yksi seurustelee varatun miehen kanssa, yhden elämän vauva on mullistamassa ja yksi elää huijari-isänsä perinnöksi jättämän huonon omantunnon kanssa. Satunnainen kohtaaminen baarissa johtaa kuitenkin ystävyyden rakoiluun, ja kohta kolmen koplan jäsenet joutuvat selviytymään omillaan.
Kokemukseni Wickhamin teoksista on se, että ne tuntuvat aluksi vähän yhdentekeviltä. Henkilöt ovat ohuehkoja, eikä heidän kohtalonsa kiinnosta – kunnes se kuitenkin alkaa kiinnostaa. Ja ehkä hahmoissa sittenkin on jotain inhimillistä ärsyttävyyttä: sinisilmäisyyttä, huonoja päätöksiä, itsepäisyyttä... Haluan tietää, miten Maggielle, Roxannelle ja Candicelle käy.
Cocktails for Three kertoo enemmän ystävyydestä kuin rakkaudesta, jolle on varattu pieni sivurooli. Mistä ystävyys voi selviytyä, miksi ystävillekin voi joskus olla vaikea puhua, mitä voi antaa anteeksi?
Wickhamin tyyli ei voita Sophie Kinsellan tyyliä, jossa päähenkilön asemaan voi eläytyä heti alusta saakka. Silti sain kokea monenlaisia tunteita ja ajatella monenmoisia ajatuksia myös Cocktails for Threen parissa.
Kommentit
Lähetä kommentti