Milla Härmän Loma on saanut BookBeatissa jakautuneita tähtiluokituksia: paljon viittä ja yhtä tähteä, mutta vähemmän arvioita siltä väliltä. Lapsiperheen ulkomaanmatkasta kertova teos on vedonnut moniin realismillaan ("Tätähän se on!"), mutta kirjassa on myös paljon sellaista, mikä häiritsee. Minulle kirjasta jäi vähän huono maku.
Ensinnäkään Loma ei tunnu kaunokirjallisuudelta. Perhereissun jokainen päivä ja hetki on kuvattu puuduttavan arkisesti: hammaspesut, lippikset, jäätelöt, ruokapaikan etsinnät, itkevät ja kiukuttelevat lapset, nähtävyydet. On kuin lukisi jonkun liian yksityiskohtaista matkapäiväkirjaa.
Ihmettelen, miksi päiväkirja pitäisi muuttaa romaaniksi – eihän kenenkään tavallisesta työviikostakaan tehdä kirjaa, ainakaan ilman kuratointia!
Ehkä sitten on tarkoitus tarjota vertaistukea ruuhkavuosia eläville tai varoittaa muita: älkää tehkö lapsia, jos vielä haluatte nauttia elämästänne!
Toisekseen jotkin seikat kielessä kummastuttavat niin minua kuin muitakin äänikirjan kuuntelijoita, jotka ovat palautteensa palveluun jättäneet. Toistoa riittää, sillä kaikki henkilöt "sanovat" joka välissä. He eivät kysy, huuda, huudahda, valita, marise, kitise, huokaa, höpötä, sen sijaan he sanovat. Ilmeisesti johtolauseen pois jättäminenkään ei ole ollut vaihtoehto.
Eikä lapsilla ja miehellä ole nimiä. He ovat mies sekä viisi-, kahdeksan- ja yksitoistavuotiaat. Ehkä on tarkoitus korostaa vauvapalstojen puhetapaa, mutta kyllähän -vuotias-sanakin ehtii toistua kirjan aikana monta kertaa. Hulluinta on, kun äiti kysyy yhdeltä lapsistaan: "Missä kahdeksanvuotias on?" Luontevaa dialogia!
(Sanottakoon, että lasten puheenvuorot kuulostavat kyllä tismalleen lapsilta.)
Lasten sijaan nimen saavat menneisyyden Mervi-opettaja ja nuoruudenystävä Kaarina. Tällekin ratkaisulle lienee perustelu. Ehkä liian tutun ydinperheen ulkopuolisista halutaan tehdä jotenkin kohosteisia – he kuuluvat aikaan, joka ei palaa. Onhan puolisokin perheenäidin mukaan niin tuttu, että ällöttää. Pienoinen monogaamisuuden vastustuspohdintakin tekstiin on ujutettu.
Pienten lasten vanhemmat korostavat usein, että loma lasten kanssa ei ole lomaa. (Yritän muistaa tämän, etten liian innokkaasti toivota: "Ihanaa reissua! Nauttikaa! 😍") Kirjan myötä pääsin hetkeksi heidän housuihinsa.
Kommentit
Lähetä kommentti