Mieletön elämys: Muumimusiikkia-konsertti – säveliä, jotka (ainakin) jokainen 90-luvun lapsi tunnistaa

 

Mitään näin upeaa en ole ennen kokenut, ajattelin, kun istuin Jyväskylän Paviljongissa 7.3.2026 Muumimusiikkia-konsertissa. Mikään konsertti ei ole ikinä ollut yhtä intensiivinen, missään en ole ollut koskaan yhtä läsnä. Edes pienenpieni musiikin ulkopuolinen ajatus ei päässyt hiipimään päähäni, kun rakkaat sävelet sinfoniaorkesterin soittamana täyttivät loppuunmyydyn salin.

Muumimusiikkia-konserttikiertue veti salit täyteen Jyväskylän lisäksi Helsingissä, Tampereella, Lahdessa ja Lappeenrannassa, ja yleisö koostui pääasiassa meistä 90-luvun lapsista, nykyisistä kolme- ja nelikymppisistä. Mikä jaettu kokemus: satoja ihmisiä, joille Muumilaakson tarinoita -sarja on ollut lapsena ja edelleenkin tärkeä.

Varsin tärkeä osa Muumeja on ollut myös sen musiikki, jonka on säveltänyt Sumio Shiratori. Melodiat ovat paitsi upeita, ne myös sopivat täydellisesti kohtauksiinsa. Vaikka Muumeissa on paljon nostalgiaa, ei kyse ole pelkästään siitä – musiikki itsessään aiheuttaa kylmiä väreitä.

Niinpä kun 20-henkinen orkesteri soittaa sävelmiä Muumilaakson jännittävistä hetkistä (Mörkö, Taikuri, mamelukkikala), Niiskun ilma-aluksen noususta tai Nuuskamuikkusen lähdöstä etelään, elämys on kokonaisvaltainen ja tuntuu koko kropassa. Voimakasta, massiivista, taitavaa, tarttuvaa.

Mitään näin upeaa en tosiaan ole ennen kokenut.

Ensimmäinen puoliaika on tosin omaan makuuni parempi: se sisältää tunnetumpia melodioita ja vahvempaa tunnelmaa, siinä missä väliajan jälkeen kuullaan ainoastaan rauhallista musiikkia, josta kaikkea en edes muista Muumeista.

Muumimusiikin ystävät saivat kuitenkin nauttia koko rahan edestä, sillä konsertti kesti kaksi ja puoli tuntia. Kiireisimmät alkoivat poistua jo kahden tunnin jälkeen, mitä ensin pidin aika junttina – minulle aplodit ja encoret ovat olennainen osa elämystä ja tunnelmaa, minkä lisäksi haluan osoittaa suosiotani esiintyjille. Myöhemmin huomasin, että lippuun merkitty kesto oli kaksi tuntia – ehkä poistujien oli juostava junaan tai vapauttamaan lastenvahti.

Me muut katsojat lähdimme katsomosta vasta, kun oli pakko (ehkä toivoimme kaikki vielä kolmatta encorea). Narikassa kuului pelkkiä ihastuneita kommentteja ja huudahdus: "Kyllä oli nostalgista!" Somesta olen lukenut pelkkiä kehuja. Voisiko olla, että Muumilaakson tarinoiden lisäksi Muumimusiikkia-konsertista tuli sukupolvikokemus?

Moni on toivonut esityksestä videotallennetta tai CD:tä, niin myös minä. Ja mikäli esiintyjät lähtevät vielä uudelle kiertueelle, olen ensimmäisenä ostamassa lippuja. 

Konsertista on jo kolme viikkoa, mutta olen edelleen fiiliksissä. Olen tuijotellut esimerkiksi rumpali Toivo Sorosen Instagram-tililtä löytyvää taltiointia, jossa on konsertin parhaita paloja (puolet videon katsomiskerroista on varmaankin minun). Lisäksi olen kuunnellut Sumio Shiratorin Moomin-albumia YouTubesta. 

Tämä tunnelma ei haihdu hetkeen.

 Olitko sinäkin katsomassa Muumimusiikkia-konserttia?