Maaria Ylikangas kehottaa Kritiikistä-teoksensa lopussa kirjoittamaan kirjastaan kritiikin: tähdittämään, kertomaan, kontekstoimaan, viihdyttämään lukijaa.
Tähdittäminen on suhteellisen helppoa, neljä tähteä. Jotkin loppupuolen luvut tuntuvat irrallisilta, ja ne hajottavat kokonaisuutta, mutta muuten Kritiikistä on nautinnollista luettavaa.
Mutta entä lukijan viihdyttäminen? Se on vaikeaa, joten ehkä vain kerron, miten mukavaa on lukea, kun alansa tiukka ammattilainen kirjoittaa aiheestaan. Teksti menee syvälle ja on terävää. Se pohtii, ottaa kantaa, siteeraa, viittaa – keskustelee kirjallisuuden, median ja lukevan yhteisön kanssa. Se haastaa, myöntää oman erehtyväisyytensä, ottaa tilansa ja tuo yllättäviäkin näkökulmia lukemiseen meille, jotka olemme tottuneet toistelemaan mantraa kirjallisuuden hyödyistä:
"Kirjallisuus tuottaa kyhmyniskoja, likinäköä, pöly-ysköksiä, kapeita mutta syviä näkymiä, kriisejä ja kuiluja. Haaveksintaa, kun pitäisi toimertua. Sisustusongelmia. Muuttovaikeuksia. Hyödytöntä mutta suloista tietoa. Joskus se saa omaksumaan todella huonoja ajatusmalleja."
Varsin kiinnostavaa on lukea kielteisen ja myönteisen kritiikin kirjoittamisesta. Negatiivinen kritiikkihän tuottaa tuskaa, ja Ylikangas, kuten minäkin, on nähnyt toiveita siitä, että kriitikot eivät kirjoittaisi kielteisiä arvosteluja lainkaan. Se kuitenkin johtaisi teatteriin, maksettuihin toimitettuihin sisältöihin. "Myönteiseen keskittymisen vaade kaventaa perspektiiviä", kirjoittaa Ylikangas, eikä pakkomyönteisyys ole ihan haitatonta.
Kielteiset kritiikit ovat sekä mielenkiintoista luettavaa että kirjoitettavaa – monesti "teilaus" on parempi teksti kuin neutraali, tasaisen tavallinen arvio. Se saa enemmän lukijoita ja hauskuuttaa. Joku kokee, että viimein asiat sanotaan suoraan; joku haluaa lyttäyksen luettuaan puolustaa kirjailijaa. Skandaaleitahan on tämänkin vuoden sisällä jo ollut!
Ylikangas on kuitenkin tehnyt tilastoja. Loppujen lopuksi kielteisen kritiikin määrä on melko vähäinen (jo pelkästään arvioiden määrä mediassa on vähentynyt), ja siihen saattaa vaikuttaa se, että kriitikot joutuvat kamppailemaan taloudellisesta toimeentulostaan. Kriitikoiden asema on heikentynyt. Kuitenkin "kriitikon velvollisuus puhua totta oman arvostelukykynsä pohjalta säilyy".
Ylikangas kirjoittaa, miten negatiivista arvostelua voi olla pelottavaakin kirjoittaa. Mitä jos arvostelee teoksen ja selviääkin, että on itse ymmärtänyt sen väärin? Kriitikolla täytyykin olla kielteisille huomioilleen hyvät perustelut.
Kirjoitan itse useimmiten myönteisiä arvioita lähinnä siksi, että olen oppinut jättämään huonot kirjat kesken. Harvemmin siis saa irrotella haukkujen kanssa! Myös erinomaisen hyvistä teoksista on kuitenkin kiva kirjoittaa, mutta kuten Ylikangaskin toteaa, vaikeinta on, kun "teos ei ole loistava eikä huono". Haluan jatkossa haastaa itseäni Ylikankaan tapaan: "tavallisesta kirjoittaessaan täytyy tunnistaa - - erityisyyden mahdollisuuksia". Toisen keskiverto kun voi olla toisen huippu!
Vaikka kriitikko tavallaan käyttää valtaa, Ylikankaan mukaan kriitikon rooli esimerkiksi kirjailijan tulojen romahduttajana ei ole niin merkittävä kuin uskotaan. Ylikangaskaan ei halua olla pelkästään yksin parhaiten oikeassa vaan ennemminkin osa ajattelevaa ja kirjoittavaa joukkoa, jolle kritiikki on tapa keskustella. Hän myös huomauttaa, että valtaa on kritiikin lukijallakin: tämä päättää, miten paljon painoarvoa arvostelulle antaa.
Eikä arvostelu ole pelkästään jotain, mitä luemme Hesarista. Ylikangas kirjoittaa: "Kritiikin, ja myös taiteen, ytimessä on toimijuus. Siksi on äärettömän tärkeää, että kenestä tahansa voi tulla kriitikko. Että toimijuudesta tulisi tärkeämpi asia kuin sen esteistä."
Tämä kommentti on tärkeä. Vaikka joku kirjallisuudentutkija muuta väittäisi, minä väitän, että arviossa voi kehua kirjan tunnistettavuutta tai mukaan tempautumista, vaikkei sitä kaikissa piireissä uskottavana pidettäisikään. Voi kertoa, millainen lukukokemus oli, tykkäsikö vai eikö tykännyt.
Maaria Ylikankaan Kritiikistä tykkäsin. Suosittelen sitä lukijoille, kirjoittajille ja kaikille älykkäästä tekstistä nauttiville.
Kommentit
Lähetä kommentti