Katarina Wennstam: Kuolleet naiset eivät anna anteeksi

 

Mainos / kirja saatu Gummerus-kustantamolta

"Kuka näitä lakeja oikein kirjoittaa?"
"Miehet. Toisia miehiä varten."

Katarina Wennstamin Kuolleet naiset eivät anna anteeksi -romaanin tarina alkaa, kun uudenvuodenyönä 1896 köyhä ompelijatar Hildur löytää nuoren naisen, joka kuolee sikiönlähdetyksen seurauksiin. Kaksinaismoralismi on huipussaan, kun nainen tuomitaan huonotapaisena, mutta miehestä ei ole kiinnostunut kukaan...

... paitsi Hildur ja kolme muuta naista, joita yhdistää asuinpaikka, päättäväisyys ja terävät hoksottimet.

Koska poliisi ei ole kiinnostunut tutkimaan kuolemantapausta, naiset alkavat selvittää, kuka syyllinen oikeasti on. Mutta mitä voivat 1800-luvun tukholmalaisnaiset tehdä, kun valta on miehillä ja miehillä hyvä veli -verkostonsa?

Sikiönlähdetyskysymyksessä kirja siteeraakin Anna Johannesdotteria: 

"Eivätkö nämä hukatut elämät ole miesten vastuulla, ja eikö miehiä siis pitäisi rangaista ankarimmin? Sen sijaan me raukat emme kykene nousemaan taakkamme alta, vaan meidän pitää kärsiä ja hyvittää rikos, jonka he tekivät kanssamme."

Teoksessa on luonnollisesti vahva naisasianäkökulma, niin kuin on hyvä ollakin. 2020-luvulta katsoen romaanissa tapahtuu monta oikeusmurhaa, eivätkä kaikki menneen ajan ihmiset ajattele yhtä edistyksellisesti kuin pääosanelikko.

Kuten yksi heistä toteaa: ei "ollut mitään hyväksyttävää selitystä sille, että nainen, tai tyttö, ei halunnut synnyttää Jumalan suomaa lastaan". 

Ei ollut väliä, miten lapsi oli saanut alkunsa. "Laki oli sellainen, ja kaikki olivat samaa mieltä."

Teoksessa on iloa ja toivoa mutta myös sydäntä särkevän hirvittäviä kohtaloita. Päähenkilöiden tarina  saa jatkoa seuraavissa osissa, joiden suomentamista jään innokkaasti odottamaan.