Tuntuu, että "kaikki" ovat jo lukeneet Alex Schulmanin teoksen Polta nämä kirjeet, johon minä vasta vuosien hypetyksen jälkeen tartuin. Sain huomata, että kirjaa ei hehkuteta syyttä.
Teos alkaa, kun Alex tajuaa, että vaimo ja lapset pelkäävät häntä. Mistä on peräisin tämä raivo, jonka ympärillä perhe joutuu kulkemaan varpaisillaan? Alex palaa lapsuudenmuistoihinsa, vaarin ja mummin kotiin, jossa isoisä oli paitsi taitava tarinankertoja myös mies, jonka viha saattoi leimahtaa tyhjästä. Jo lapsena Alex ymmärtää, että avioliitossa on paljon pielessä:
"Tämän pidemmälle he eivät pääse toisistaan. Tuntuu jotenkin etten ymmärrä kaikkea, kuvassa on jotain mikä jää minulta huomamatta. Miksi he eivät puhu toisilleen? Milloin heidän välilleen laskeutui tuollainen hiljaisuus?"
Kun Alex perehtyy vaari Sven Stolpen kirjoituksiin ja sukunsa kirjeisiin, alkaa aueta kolmiodraama, rakkaus joka leimahti intohimoisena ja voimakkaana kesällä 1932. Karin-mummi rakastui kirjailija Olof Lagercrantziin, joka näki Svenin sellaisena kuin tämä oikeasti oli, heikkona surkimuksena, joka tulisi myöhemmin tuhoamaan monen ihmisen elämän:
"'Minä sanon vain kaksi asiaa', Olof sanoo rauhallisemmalla äänellä. 'Ensinnäkin: Pelkurin päähenkilö kärsii äitikompleksista johtuvasta pakkoneuroosista, naisvihasta, hyperintellektualismista, idealismista, seksuaalisesta häiriöstä, narsismista, konservatismista ja harhaluuloista. Toisekseen: tuo henkilö on todellisuudessa olemassa ja hänen nimensä on Sven Stolpe.'"
Schulmanin dramatisoimat kohtaukset Karinin, Olofin ja Svenin elämästä ovat kauheita, surullisia ja järkyttäviä: miten yhdellä pienellä miehellä onkin niin paljon valtaa? Miten paljon hukattua elämää ja kaipuuta "maahan, jota ei ole"! Karin kutistaa ja pienentää itsensä, koska pelkää omansa ja Olofin hengen puolesta, mutta pistää miettimään, minkä arvoinen elämä on vihaisen ja katkeran miehen hallitsemassa kodissa.
Alex Schulman on mestarillinen sanankäyttäjä, joka taitaa myös kirjan rakenteen. Kolmessa aikatasossa kulkeva teos rakentuu palapeliksi, joka saa viimeisen täydellisesti istuvan palasensa epilogissa.
Kommentit
Lähetä kommentti