Annabel Streetsin 52 tapaa kävellä -teoksen mukaan amerikkalainen kävelee noin kaksi kilometriä viikossa. Kaksi!
Kirjailija itsekään ei liikkunut jalan paljonkaan ennen kuin perheeseen tuli koira. Sen jälkeen Streets oppi rakastamaan ”öisiä kävelyitä, sateen kastelemia kuljeskeluita, mutaisia taaperruksia, illallisen jälkeisiä jaloitteluita, tuulisten viikonloppujen mäkisiä nousuja”. Käveleminen alkoi tuntua houkuttelevalta.
Samastuin täysin Streetsin tekstiin. Olen ollut koiranomistaja lähes koko aikuiselämäni ja laskin, että lenkkejä on kertynyt sinä aikana lähes 22 000! (Kyllä vain: 20 vuotta ja joka päivä kolme lenkkiä – lomamatkoja ja poikkeustilanteita lukuun ottamatta.)
Kun välissä oli puolen vuoden koiraton aika, huomasin lenkittömyyden vaikutuksen hyvinvointiini. Minulla oli koko ajan vetämätön olo, ja työpäivien jälkeen olin suorastaan väsymyskoomassa, vaikka olisi voinut kuvitella, että töistä tullessa olisi mukavaa vain heittäytyä sohvalle ja lukea siinä loppuilta.
Ehei. Käveleminen pitää aktiivisena, piristää ja virkistää, vaikka lenkille lähtiessä siltä ei tuntuisikaan.
Koirailu on myös terveellistä, jos on uskominen tutkimuksiin, joihin Streets kirjassaan viittaa. Esimerkiksi ruotsalaiset ovat tutkineet, että ”koiran omistaminen tarkoittaa kaikista syistä johtuvan kuolemanriskin pienenemistä”. Koiranomistajat saavat nauttia myös matalammista kolesteroliarvoista ja alhaisemmasta verenpaineesta kuin koirattomat.
Streetsin teos koostuu luvuista, joissa on erilaisia tapoja kävellä. Tuttua juttua: olen kävellyt tuulessa, sateessa, hitaasti, heti herättyäni, kaupungissa, metsässä, auringossa, veden äärellä, paljain jaloin, kuunnellut ääniä, haistellut tuoksuja… Kävelyn terveyshyödytkin ovat pääosin tiedossa.
Mikä kuitenkin tekee kirjasta kiinnostavan, on se, että siinä on viittauksia tieteellisiin tutkimuksiin ja hauskoja yksityiskohtia. Esimerkiksi tuulesta kertovassa luvussa mainitaan lempitaiteilijani Vincent van Gogh, joka ”laski rauhattomat, intohimoiset maalauksensa mistraltuulen synnyttämän ajatuksen kiihkeyden ansioksi”.
Entä mitä sanotaan sateesta?
Kirjan mukaan hajuaisti herää sateessa, ja sateenjälkeinen tuoksu todella on omanlaisensa. Myös ilma on puhtaampi sateen aikana ja sen loputtua. Jokin tutkimus jopa esittää, että kaloreita palaa enemmän sateella liikkuessa kuin kuivan sään aikana. 🤷🏻♀️
Oli miten oli, Streetsin teos innostaa lähtemään kävelylle.
P. S. Kuvan syysleimut tuoksuvat huumaavilta.
Kommentit
Lähetä kommentti