Kirjapinontakaapodcast-instagramtilillä oli menneenä päivänä kiinnostava postaus, jossa pureuduttiin hyllynlämmittäjäkirjoihin. Kopioin idean omaan blogiini ja tarkastelin hyllyäni sillä silmällä.
Fun fact hyllynlämmittäjistä (tai "fun")
Douglas Prestonin ja Mario Spezin The Monster of Florence on ensimmäisiä hyllynlämmittäjiä, joita aloin järjestelmällisesti lukea nelisen vuotta sitten. Sitä ennen kotiin oli kertynyt joukko kirjoja, jotka olivat saattaneet olla hyvinkin pitkään lukematta. Italian tosirikoskirja oli ollut hyllyssä vuodesta 2008! Olen kirjoittanut siitä Lilyn blogiini tässä postauksessa.
Kolme hyllynlämmittäjää reissuun mukaan
Pienet, kevyet pokkarit mahtuisivat helposti matkakassiin. Kjell Westö on ukin vanha, Sophie Hannahin ja Wendy Lowerin olen napannut mukaani työpaikan kirjanvaihtopisteeltä. Westö on hyvä kirjailija, mutta jostain syystä Kangastus 38 ei ole ikinä päätynyt lukulistan kärkeen, ei edes kärkikahteenkymmeneen. Hitlerin raivottaria puolestaan on kehuttu hurjasti, mutta sillä on ollut samanlainen kohtalo. Hannahin astuminen dekkarikuningattaren saappaisiin taas epäilyttää, eivätkä uudet Hercule Poirot -kirjat ole saaneet kuin korkeintaan keskinkertaisia arvioita.
Tämän postauksen jälkeen teokset on kuitenkin epäilemättä otettava seuraavalle reissulle mukaan!
Paksuin hyllynlämmittäjä
Sain somevirrastani joskus päähäni, että haluan lukea George Eliotin Daniel Derondan. Lukemisen olisi periaatteessa pitänyt olla mahdollista, sillä pidin kirjailijan teoksesta Mylly joen rannalla (mieleenpainuva lopetus täysin puskista, todellakin). En kuitenkaan päässyt Gwendolen Harlethin seikkailuissa kovin pitkälle, kun veto loppui. Kirjanjärkäle on lämmittänyt yöpöytääni muutaman vuoden ajan.
Hyllynlämmittäjä, jota en luultavasti tule lukemaan
Ammattikirjallisuutta oleva teos Moneja baareja - tiellä toimivaan kaksikielisyyteen on päätynyt minulle ehkä opettajan pestistä eläköityneeltä äidiltäni. Aihe on kiinnostava ja hyödyllinen, mutta romaanit kiilaavat kirjan ohi jatkuvasti. Olen monejen baarejen kanssa tekemisissä töissä päivittäin, ja aivot kaipaavat vapaa-ajalla jotain ihan muuta.
Mahdollinen viiden tähden hyllynlämmittäjä
Édouard Louisin Ei enää Eddyä on ylistetty niin paljon, että pakkohan romaanin on olla loistava! Oletan sen ainakin herättävän tunteita. Tosin annan kirjoille hyvin harvoin viittä tähteä (syy on ehkä minussa, ei teoksissa). Kirjan täytyy olla kaikin puolin täydellinen, upea, pakahduttava ja kielellisesti taitava - saa nähdä, miten Eddylle käy (sitten joskus kahden vuoden päästä).
Pisimpään hyllyjä lämmittänyt teos
Westön toinen hyllynlämmittäjä on Missä kuljimme kerran -klassikko, joka kummittelee lukulistan tuntumassa. Aina kun näen sen hyllyssä, ajattelen, että nyt se täytyy ottaa luettavaksi, ja sitten ajattelen, että heti kun olen lukenut tuon TBR-pinon. Mutta nyt ihan oikeasti - heti kun olen lukenut nuo kuusi olohuoneessa odottavaa kirjaa, tartun tähän. Onhan se myös Keskisuomalaisen "100 kirjaa, jotka lukea ennen kuolemaa" -luettelossa.
(Oikeasti kohta kuusi vuotta lukemista vartonut Westö ei ole pitkäaikaisin hyllynlämmittäjäni. Eräs teos on ollut lähes avaamatta jo vuodesta 2001, mutta en halua mainita lahjakirjan nimeä siltä varalta, että antaja lukee blogiani. Jaiks! Myös tämän teoksen haluaisin ihan, ihan oikeasti lukea, mutta...)
Yleisesti ottaen lukemattomia kirjoja ei hyllyssäni ole kovin paljon. The Monster of Florence -teoksen luettuani otin projektikseni lukea muitakin hyllynlämmittäjiä. Jos ostan kirjoja, ostan nykyisin vain niitä, joiden ahmimista en malta odottaa. Olen myös pidättäytynyt työpaikan kirjanvaihtopisteellä - ne vanhatkin ilmaiskirjat ovat edelleen lukematta!
Onko hyllynlämmittäjissäni jokin kirja, johon ehdottomasti suosittelisit tarttumaan saman tien? Entä jääkö sinulle helposti lukemattomia teoksia hyllyyn?
Kommentit
Lähetä kommentti